Ari Varvikko

Työskentelen vauriomekaanikkona Keskusautohallin Salon toimipisteessä, jossa teen autoihin peltikorjauksia.

Työpäivä alkaa usein auton purkamisella, jonka jälkeen teen vaadittavat peltityöt. Sitten lähetän osat maalarille maalattavaksi. Päivän mittaan voi tulla pari vauriotarkastusta, jolloin autot myös kuvataan. Lisäksi teen korjauskustannuslaskelmia ja vähän laskutusta sekä palvelen asiakkaita, luovutan korjattuja autoja ja otan niitä vastaan.

Korjaukset tehdään valmistajan ohjeiden mukaan, mutta aina kaikkiin pieniin pulmiin ei välttämättä ole ohjetta, jolloin oman ammattitaidon soveltaminen on hyödyksi. Auton vaurioiden korjaamisessa on paljon erilaisia tapoja tehdä.

Ensimmäisen kerran olin Keskusautohallissa töissä vuonna 2014, kun olin täällä Salon toimipisteessä työharjoittelussa. Vuonna 2017 minut palkattiin peltisepäksi, mutta työskentelin silloin omamekaanikkoryhmässä ja tein peltitöiden lisäksi kaikkea muutakin huoltoa. Kun peltitöitä alkoi tulla lisää, siirryin tekemään niitä täysipäiväisesti vauriomekaanikkona.

Parasta vauriomekaanikon työssä on, kun saa korjattua rusikoidun auton uuden veroiseksi. On aika hienoa, kun on naputellut auton kuntoon eikä sitä tunnista siksi autoksi, joka tänne hinattiin. Oman käden jälki näkyy.

Vapaalla olen maanviljelijä; kasvatan viljaa ja juurikasta. Se vähäinen aika, mitä viljelyltä jää, menee autojen harrastamiseen. Viritän autoja ja harrastan kaverin kanssa driftingiä.